torstai 14. syyskuuta 2017

KULKURIVELJENI JAN ( Osa 1/2 )

Puheenjohtajan kirjoitus on kannanotto käsiteltävään asiaan ja sen tulisi olla  kirjoitus, joka kertoo yleisen kannan aiheeseen, se on siis mielipidekirjoitus.
Tämä kirjoitus käsitteli pääkirjoittajan työkenttää, niin luopuvan kuin tulevankin, työsarkaa siis riittää jatkossa.



Kenttä on avoin uusille asioille, näin ainakin toivon ja uskon uuden vetäjän myös tuntevan, ottaahan hän vuoden alusta hommat hanskaansa.
Hanskaan otettavaa on, on monenlaista tekemistä ja paikattavaakin, mutta kun tarkastelee kenttää suuremmalla lasilla, voi havaita vallalla olevan kuitenkin positiivisen ilmapiirin, johon on asiat liitettävissä ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisesti.

Hieman takaisinpäin.



Somessa kirjoiteltiin arvostelevasti pääkirjoittajasta, aihe oli ollut esillä jo aiemmin, keskusteluja siitä on käyty niin somessa kuin lehtiemme sivuillakin.  Asia ei siis ollut uusi.
Se nyt vain näytti täyttävän pääkirjoittajan ajatukset ja Pää kirjoitti siitä sitten.

En tunne Pään ajatuksia tarkkaan tässä asiassa, mutta jotenkin minusta on vastenmielistä ajatella, että kirjoittaja päätekstissään haluaisi suoraan hyökätä mitään ryhmää vastaan, saatikka omiaan kohti.  Näin ajatellen kysymys on enemmänkin kirjoituksesta, jonka tarkoitus oli erilainen, mutta lopputulema nyt nähty.
Pään tavanneena useita kertoja, mieleeni tulee miehen kirjoitus, joka on huolissaan johtamansa yhdistyksen jäsenten hyvinvoinnista sekä organisaation tilasta tässä julmassa yhteisössä, jossa vain tulokset puhuvat puolestaan.

Muutamat tuolla somessa ovat havainneet saman kuin minä, kirjoittaja alitti riman, mutta kirjoituksen henki, joka ei siis toteutunut huonojen sanavalintojen vuoksi, ja hyvä yritys kirjoittaa arasta asiasta kriittisesti + kantaa ottavasti, ei mennyt putkeen.  Se kääntyi kirjoittajaansa vastaan.




Winemaker



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti