maanantai 5. syyskuuta 2016

Kotikaupunkini Mikkeli



Teen lähtöä Mikkelistä, jotenkin tuntuu, että tänne jää paljon asioita, joita en enää tavoita.

Vietimme veljeni hautajaisia, oli hyvä tavata tuttuja ja katsoa elämän vaikutusta kunkin kehossa, kuunnella perusmikkeliläisten kertovan pidetyn miehen elämänvaiheista muulta kantilta, kuin omaltaan, nähdä surunsa.  Voi vain aistia kotikaupungin hengen, sen katujen pölyn ja kattojen silhuetin sekä Mikkelin maamerkkien hiipuvan ajan muuttuvaan ikeeseen.

Samaan aikaan poistuu eräs paikka ja tukikohta Mikkelissä, kesäpaikkamme Ristiinassa.  Tänne on aina ollut hyvä tulla, täällä on ollut hyvä viettää kesiä ja juhlia juhliaan, tavata sukulaisia sekä tavata ystäviä hienoissa puitteissa.  On vain niin, että asiat eivät aina mene niin kuin ajatellaan niiden menevän, kullakin meistä on omat tarpeemme ja intressimme ja ne tulevat ensin, muut sitten perässä säädetyssä järtestyksessä..
Eräs aika kirjautuu Ristiinan historiaan ja sitä on meidän kunnoittaminen.

Irtautuminen Mikkeistä tuli yllättävän tuskalliseksi.
Asuimme vuosikymmeniä muualla, menimme työn perästä kuten tuli mennäkkin, rakensimme elämämme sille pohjalle, että eletään siellä missä koti on ja se olisi koti.  Kuitenkin näiden kotien purkaminen toi meidät taas takaisin Mikkeliin reiluksi vuodeksi.  Yllättävän helposti kotikaupunki ja sen kadut ja tärkeät muistot, kontaktit eri ihmisiin sekä ennenkaikkea ajatukset
menneestä elämästä Mikkelissä sitoivat meitä.




Niin, Mikkeliinhän aina pääsee käymään, mutta kuitenkin tälläisten tärkeiden maamerkkien, hupenevien ystävien ja kontaktipisteiden poistuminen mietityttää, kertoo miettijälleen ajan muuttuvan ja yhteyksien hiipuvan.

Siksi ajattelen nyt näin kotikaupungistani Mikkelistä.

Winemaker, mikkeliläinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti