perjantai 30. syyskuuta 2016

HOVIMESTARI HELEPPOLAINEN, SIR

Hyvää päivää, arvon lukijani, olen hovimestari Heleppolainen ja olen palveluksessanne, tehtäväni on palvella isäntäperhettäni, huolehtia Perämettän Paviljongista sekä vieraista siellä.

Olen kunniallinen mies ja isäntäni mr.Winemaker kehottaakin minua oitis esittelemään itseni sekä arvoni karavaanareiden ihmeellisessä maailmassa.  Niinpä sitten  kerronkin olevani vilpittömästi palveluksessanne.  Mr.Winemaker on matkoillaan tuon tuosta, herralla on monenlaisia kiireitä eikä hän aina ehdi julkaista matkoiltaan niitä parhaita sanomia ja vinkkejä, niinpä minä Heleppolainen sitten saatan tuosta oikealta, sivupalkista, Matkalla - ruudusta,  maailmalle  niitä mielenkiintoisia matkakohteita ja tarinoita, joissa mr. Winemaker matkustaa arwon rouva mrs.Winemakerin kanssa.

Jospa hieman taustaa minusta, kehoittaa mr.Winemaker kertomaan.
No, olen vanha kääkkä (ei yhteyttä perinteisiin Kääkkiin)ja olen tarjoillut monilla foorumeilla, käsitellyt lautasia ja sanoja erityisen varovasti sekä pitänyt mielessäni isäni, Heleppolainen sr. tunnuslauseen, " ota anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta " ja sillä olen edennyt urallani hovimestariksi.
Koko elämäni olen ollut eri Caravan-hovien palveluksessa, palvellut suurmiehiä, läikytellyt suurten naisten mekoille shampanjaa ja saanut sitä kautta potkuja monia.  Kummallista, aina on joku Carvan-hovin merkkimiehistä havainnut hovimestaritaitoni ja kiinnittänyt minut taas palvelukseensa.  Mr. Winemaker sanookin, että läikytä mitä läikytät, tuskin karavaanaripiirejä huonommaksi jäät.
  


Tehtäväni Winemaker-perheen parissa sekä Perämettän-Paviljongissa  ei rajoitu pelkästään herrasväestä huolehtimiseen, toinen tehtäväni, jonka mr. Winemaker on minulle myöntänyt, on kertoa ylivertaisista ja tasokkaista leirintäalueista, tapahtumista Suomessa ja maailmalla, sekä muista asioista mr. Winemakerin matkoilta.

Jospa lopuksi liitänkin tunnuslauseeni tänne " Kyllä se siitä lakkaa Helepottamasta".

Hovimestari Heleppolainen, sir.
   

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kotikaupunkini Mikkeli



Teen lähtöä Mikkelistä, jotenkin tuntuu, että tänne jää paljon asioita, joita en enää tavoita.

Vietimme veljeni hautajaisia, oli hyvä tavata tuttuja ja katsoa elämän vaikutusta kunkin kehossa, kuunnella perusmikkeliläisten kertovan pidetyn miehen elämänvaiheista muulta kantilta, kuin omaltaan, nähdä surunsa.  Voi vain aistia kotikaupungin hengen, sen katujen pölyn ja kattojen silhuetin sekä Mikkelin maamerkkien hiipuvan ajan muuttuvaan ikeeseen.

Samaan aikaan poistuu eräs paikka ja tukikohta Mikkelissä, kesäpaikkamme Ristiinassa.  Tänne on aina ollut hyvä tulla, täällä on ollut hyvä viettää kesiä ja juhlia juhliaan, tavata sukulaisia sekä tavata ystäviä hienoissa puitteissa.  On vain niin, että asiat eivät aina mene niin kuin ajatellaan niiden menevän, kullakin meistä on omat tarpeemme ja intressimme ja ne tulevat ensin, muut sitten perässä säädetyssä järtestyksessä..
Eräs aika kirjautuu Ristiinan historiaan ja sitä on meidän kunnoittaminen.

Irtautuminen Mikkeistä tuli yllättävän tuskalliseksi.
Asuimme vuosikymmeniä muualla, menimme työn perästä kuten tuli mennäkkin, rakensimme elämämme sille pohjalle, että eletään siellä missä koti on ja se olisi koti.  Kuitenkin näiden kotien purkaminen toi meidät taas takaisin Mikkeliin reiluksi vuodeksi.  Yllättävän helposti kotikaupunki ja sen kadut ja tärkeät muistot, kontaktit eri ihmisiin sekä ennenkaikkea ajatukset
menneestä elämästä Mikkelissä sitoivat meitä.




Niin, Mikkeliinhän aina pääsee käymään, mutta kuitenkin tälläisten tärkeiden maamerkkien, hupenevien ystävien ja kontaktipisteiden poistuminen mietityttää, kertoo miettijälleen ajan muuttuvan ja yhteyksien hiipuvan.

Siksi ajattelen nyt näin kotikaupungistani Mikkelistä.

Winemaker, mikkeliläinen.

lauantai 3. syyskuuta 2016

GRANIITTIPALLOT

Rautakaupan pääoven molemmin puolin oli sijoitettu kaksi graniittipalloa, halkaisijaltaan n. 40 cm.




Rautakauppaan mahtuu monia tarinoita, kohtaloita ja kertomuksia erilaisista ihmisistä, töistään ja heidän elämästään, tässä niistä yksi.
Veljeni ajatteli niin, että ennen kuolemaansa hän  hoitaa asiat siten, että nuo pääoven tunnukset tulevat kärrätyksi kotipihaan ja hän voi käyttää niitä oman mielensä mukaan.

Graniittipallot ovat kirjoittajan isoisän teettämät ja hänen ajatuksenaan oli pallojen symboolinen arvo, siis korostaa rautakaupan pääoven ansiokasta avaamista.
Mikkelin Rautakauppa Osakeyhtiön keskustan toimitalon koko historian ajan nuo graniittipallot ovat vartioineet sen pääovea molemmin puolin, seuraten sen asiakasvirtaa.


Veljeni toive ei toteutunut.
Silti ajattelen niin, että vaikka graniittipallot ovat nyt missä ovat, ne seuraavat häntä hänen henkisellä matkallaan ja hän voi sijoittaa ne haluamalleen paikalle.  Luulen tuon paikan olevan veljeni uuden kodin pääoven molemmin puolin, jotta siitä olisi hyvä kulkea aikanaan itse kunkin.




Winemaker