sunnuntai 28. helmikuuta 2016

HAHMOTUSTA

Kirjoituksissani olen luonut monia hahmoja, itse asiassa hahmot ovat mieliaiheitani.  Hahmonluominen on mielestäni hauskaa, onhan se fiktiivistä ja siihen liittyy ripaus todellisuutta meistä itse kustakin.  Hahmonluominen  on tarkkaa touhua, etenkin jos parodioi kohteestaan.

Otan tässä blogissani esimerkiksi herra Carl Rudolf af Caravaniuksen.

Carl Rudolf aiheutti sekavia tunteita tullessaan julkisuuteen, persoonansa aiheutti ihmetystä ja monet näyttivät miettivän aihetta.
Kommentteja ja jopa yksityisviestejä tuli luojalleen.

Hänen ajatuksiaan ei ymmärretty siitäkään huolimatta, että herra on fiktiota, ehkä varsinkaan syystä, että Carl Rudolfin persoonaa lähellä olevia  henkilöitä näyttää olevan oikeassa elämässä.
Kärkevimmät kommentit hahmoon kohdistuivat juuri taholta, jotka elävät ja kirjoittavat meille viikoittain, omaavat Carl Rudolfin mahtipontisuutta ja korostavat oman egonsa suuruutta.  Ei ollenkaan yllättävää, pikemminkin odotettua.

Carl Rudolfille nauroivat hersyvästi lukijat, joilla huumori näytti olevan muutoinkin kohdallaan, myös heiltä sain Rudolfin persoonaan palautetta, jopa lisätekstien muodossa.
Puntaroidessani eri formaateista tulleita palautteita huomioni kiinittyi positiivisuuden ja negatiivisuuden rajaan sekä persoonaan itseensä.  Joissakin palautteissa näytettiin unohtavan, että hahmo on fiktiivinen.
Ei niinkään yllättävää.

No, mites "maan hiljaiset" sitten ?
Maan hiljaisten kommentteja yritin astia tarkalla korvalla, katsella rivienvälejä, sieltähän totuus usein löytyy.
Niin löytyi tässäkin asiassa.  Tietysti niukoissa kommenteissa on niukkaa, mutta näytti ammattiystäväni joitain hippusia löytäneen.  Hippuset olivat positiivisia.

Näin siis Carl Rudolf af Caravaniuksen sitten kävi.




Winemaker

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti